torstai 18. maaliskuuta 2010

Manala

Manalassa moni asia miellyttää: ruoka on hyvää, hinta kohdallaan ja aukioloajat sopivat myös yösyöpöille. Mutta miksi muuten niin mukava ravintola sortuu niin epätasaiseen laatuun palvelussa? Joskus palvelu on hyvää ja ystävällistä, usein hieman ylimielistä ja välillä suorastaan töykeää. Manala ei valitettavasti ole Helsingin ainoa paikka, jossa asiakas saa jännittää, millä tuulella tarjoilija kulloinkin on.

Sky Ounasvaara

Rovaniemen valitsemisessa hiihtolomakohteeksi painoi erityisesti kaupungin kyljessä Ounasvaaralla sijaitseva laadukas ravintola Sky Ounasvaara. 80-lukua huokuvan hotellimiljöön antaa anteeksi jo ravintolan ikkunoista aukeavan maiseman takia, mutta hyvä ruoka ja välitön palvelu varmistavat nautinnollisen illallisen.

Sky Ounasvaaran menu poimii parhaita paloja pohjoisen ruoasta. Listalta löytyy kiinnostaviakin lappilaisuuksia, kuten poron kateenkorvaa. Poronfilee pääruokana on varsin hintava, mutta jokaiselle eurolle saa vastinetta. Liha on taitavasti kypsennetty ja niin mureaa ja maukasta kuin vain poro voi olla. Ihmetyttää, miksi tätä herkkua on tarjolla niin vähän muissa kuin turisteille suunnatuissa ravintoloissa.

Seuraavaakin lomakohdetta valitessani taidan kiinnittää erityistä huomiota paikan ravintolatarjontaan. Ainakin Ounasvaaralla hinta-laatusuhde oli kohdallaan.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Gran Delicato

Kalevankadun Gran Delicato on pitkään ollut helsinkiläisten kahviloiden aatelia. Laatu on tasaisen erinomaista: herkullinen kahvi ja täydellisen mehevät, hyvin pakatut ciabatat eivät tuota pettymyksiä. Vinksahtaneen välimerellinen sisustus, herkkutiski ja kassaa hoitava isäntä ovat lisäksi erinomaisia tunnelmanluojia.

Mikään edellisistä ei sinänsä ole muuttunut. Taannoinen laajennus on kuitenkin tehnyt tunnelmaan särön. Aiempi, sattumanvaraisen huoleton sisustus on muuttunut laskelmoiduksi: aivan kuin kahvila olisi alkanut esittää itseään. Täytynee vain odottaa, että seinien maali hiukan rapistuu ja kahvilan uskolliset ystävät kuluttavat huonekalut jälleen kotoisiksi.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Rafla

On mukavaa, että eri tilanteisiin on omat paikkansa: kahvitteluun, mutkattomaan lounaaseen, oluen äärellä rentoutumiseen ja usean ruokalajin illalliseen. Sitten on mukavaa, että on sellaisia paikkoja kuin Rafla. Rafla on sopivan mutkaton, jotta sinne on mukava poiketa ruokkimaan kulttuuririennon jälkeistä pikkunälkää – siis tilaamaan vain alkupalat. Yhtä sopiva Rafla on pitkään illanviettoon hyvän ruoan äärellä. Illallisella kaikkien annokset saavat osakseen annoskateutta ilman, että kukaan olisi silti valmis luopumaan omastaan. Se jos mikä on onnistuneen annossuunnittelun merkki. Lista onkin raikas ja yksinkertainen, silti kekseliäs. Paikka käy myös baarista. Keittiö sulkeutuu puoliltaöin, mutta ovet menevät kiinni vasta kahdelta.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

KuuKuu

Etu-Töölössä sijaitsevan KuuKuun konseptia on alkuun vaikea hahmottaa. Ravintola koostuu ruokapuolesta kabinetteineen, baarista ja kesäterassista. Tarjolla on hyvä valikoima sekä oluita että viinejä ja ruokia lihapiirakasta kasvisravioleihin. Yllättävää kyllä, tämä jokaiselle jotain -konsepti toimii.

Ruokalista koostuu kestosuosikeista ja vaihtuvista annoksista. Pääruoat ovat reilun kokoisia ja juuri sitä mitä lista lupailee: selkeitä ja maukkaita annoksia suomalaiseen makuun. Tarjolla on myös monipuolinen valikoima pientä suolaista, ja siksi KuuKuu sopii erinomaisesti työpäivän jälkeiseen tapaamiseen. Ravintolaa ei kannata unohtaa myöskään illallispaikkaa etsiessä, sillä KuuKuun liitutaululta löytyy päivittäin vaihtuva, kohtuuhintainen kolmen ruokalajin menu.

KuuKuun keittiö on auki lounaasta puoleenyöhön. Jos kaupungilla kiertäessä kaipaa hyvää bistro-henkistä ruokaa ja tunnelmaa, kannattaa ottaa muutama askel Töölöön päin.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Soppakeittiö

Kiireisimpään lounasaikaan Hakaniemen hallin Soppakeittiön edessä on usein jonoa. Asiakaskunta on kirjava, sillä 7–9 euron runsas keittolounas houkuttelee normaalien työpäivän lounastajien lisäksi myös turisteja. Paikan suosikki, bouillabaisse, löytyy valikoimasta lähes päivittäin, ja sen lisäksi on tarjolla kaksi vaihtuvaa keittoa.

Paikan suosio ei suinkaan ole sattumaa, sillä keitot ovat hyviä ja Hakaniemen hallin tunnelma lyömätön. Ravintolan omaperäisyyttä lisää myös tilan puute. Suomalainen syö harvoin kylki kyljessä tuntemattoman ihmisen kanssa ja vielä nauttii siitä. Juuri se on Soppakeittiön ydin: samanlaista tiivistä ja mukavaa tunnelmaa ei löydä muualta.

Aito

Eat Helsinki -ravintolaopas tarjoaa ahkerille ravintoloissa kävijöille pientä helpotusta rahan menoon. 32 euron arvoisella oppaalla saa kaksi pääruokaa yhden hinnalla kahdessatoista Helsingin laaturavintolassa.

Ensimmäinen vierailu Eat-oppaan kanssa suuntautui ravintola Aitoon Etu-Töölössä. Kesällä 2009 avattu ravintola tuntuu saavuttaneen jo laajan asiakaskunnan, joten pöytä kannattaa varata ajoissa ainakin viikonloppuiltoina. Aito täyttääkin kaikki hyvän kortteliravintolan vaatimukset: maukkaan kolmen ruokalajin menun saa alle 40 eurolla, viinejä on kattava valikoima myös laseittain, miljöö on viihtyisä ja palvelu ystävällistä.

Aidon konsepti on tarjota konstailematonta, kotimaisiin raaka-aineisiin luottavaa ruokaa, ja siinä ravintola on myös vahvimmillaan. Illan lipsahdus oli pääruokana tarjoiltu strutsi, jonka lisäkkeenä olleen tsatsikin valkosipuli peitti muut maut alleen. Muuten illan menu oli onnistunut, kauden raaka-aineita painottava selkeä kokonaisuus. Juuri niin kuin kortteliravintolassa kuuluukin.