lauantai 17. huhtikuuta 2010

Gastone

Italialainen ruoka on ravintoloissa usein mainettaan huonompaa sekä Suomessa että maailmalla, Italia mukaan lukien. Italialaisen keittiön vahvuus, annosten yksinkertaisuus, muuttuu keskinkertaisesti toteutettuna tylsyydeksi.

Vasta italialainen aito kotiruoka sai minut pari vuotta sitten vakuuttuneeksi italialaisen keittiön nerokkuudesta. Hyvään ruokaan ei tarvita muuta kuin erinomaiset, tuoreet raaka-aineet ja moitteeton valmistus.

Ristorante Gastonen keittiö ei onnistu tarjoamaan niin hyviä raaka-aineita tai täsmällisiä valmistusmenetelmiä, että ne nostaisivat yksinkertaisuuden täydellisyydeksi. Ruoka on hyvää, mutta mainitsemisen arvoista oli ainoastaan kokonaisena grillattu kala Gastonen tapaan. Eikä tämä ruokalaji nouse Gastonen illan parhaaksi ensimmäistä kertaa.

Gastonen ruoka maistuu, palvelu toimii, miljöö on viihtyisä eikä laskun maksamiseen tarvita firman luottokorttia. Jotain jää silti puuttumaan. Helsingin ravintoloiden tyyppivika, neutraalius, vaivaa myös Gastonea. Mikään ei jää erityisesti mieleen.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Grotesk

Edellisestä käynnistäni Groteskissa oli ehtinyt kulua jo jonkin aikaa, mutta ravintolassa aiemmin syömäni annokset ovat olleet niin onnistuneita, että ne olivat edelleen hyvässä muistissa. Pitkään kypsytetyt liharuoat ja kekseliäät kasvisruoat ovat Groteskissa erinomaisia, eivätkä ne pettäneet korkealle kivunneita odotuksia tälläkään kertaa. Moitittavaa löytyi ainoastaan alkuruoaksi tarjoilluista marinoiduista hiilimuikuista, sillä annoksen maku ei ollut tasapainoinen. Muuten ruoat ja juomat olivat onnistuneita aperitiivista alkaen.

Groteskilla on hyvästä hinta-laatusuhteesta kertova Bib Gourmand -maininta Michelin-oppaassa ja laskua teki miellyttävämmäksi myös Eat Helsinki -oppaalla saatu pääruoan arvoinen alennus. Mikä meissä helsinkiläisissä on vikana, kun näin laadukas ravintola oli perjantai-iltana puolityhjä?